Joonas Miettinen Uskalla olla ihminen

Lasten ja nuorten hyvinvointi tulevaisuudessa?

  • Lasten ja nuorten hyvinvointi tulevaisuudessa?

Meidän ei ole tarkoitus kannatella omaa elämäämme, oman elämämme on tarkoitus kannatella meitä. Silti tässä hetkessä, keskellä maailman kiihkeää kiertokulkua liian moni taistelee uppoavassa laivassa. Vuonna 2020 masennus on maailman toiseksi yleisin työkyvyttömyyden aiheuttaja, ennustaa Maailman terveysjärjestö. Lasten ja nuorten yleisin terveydellinen haitta on mielenterveydellinen.

Mitä on tapahtunut? Tai mitä on tapahtumassa?

Tämän päivän hyvinvointivaltio rakentuu pitkälti vanhalle perinteelle; ihminen on työtä tekevä eläin, jonka hyvinvointi on yhtä kuin fyysinen kuntoisuus. Tämä ajattelu kertautuu pitkälle kapitalistisen suoritusyhteiskunnan perustavanlaatuisiin rakenteisiin asti. Silti työssä uupuminen ja stressaaminen ei edusta enää fyysistä kuormaa, vaan ennen kaikkea kognitiivista ja sosio-emotionaalista kuormaa.

Työ ei pitkälti ole raskasta keholle, vaan ennemminkin mielelle. Oikeastaan kokonaisuus ratkaisee. Fyysistä kuntoa, mutta myös kognitiivista ja sosio-emotionaalista kompetenssia voidaan harjoittaa.

Miksi emme ole kuitenkaan vastanneet tähän haasteeseen jo varhaisen kasvatuksen tasolla, jolloin kyky oppia ja omaksua taitoja hyvinvointiin liittyen on suurin?

Työ antaa useimmille pitkälti sisällön ja merkityksen elämään, mutta mitä tekee koulu?

Jokaisena hetkenä peruskoulun läpi kulkee lapsia ilman riittäviä elämänhallinnan taitoja. Tuotteena on kiivaaseen maailman valmistautunut nuori, jolla ei ole tietoakaaan siitä kuinka säädellä omaa kognitiivista ja sosio-emotionaalista hyvinvointiaan. Maksamme näistä yhteiskunnallisesti liian kovaa hintaa pelkästään jo rahassa mitattuna, puhumattakaan yksilöiden emotionaalisesta ja psykologisesta kärsimyksestä.

Joka päivä tuhansissa peruskouluissa oppilaat aloittavat päivänsä ilman että heille tarjottaisiin liikunnan lisäksi niitä perustavanlaatuisia taitoja, joita he joutuvat useimmiten nuoruus- tai aikuisiällä kantapään kautta oppimaan. Elämme yhteiskunnassa jossa puhutaan yhä mieluummin jälkihoitoisesti mielenterveyshäiriöistä, vaikka tilalla tulisi olla hyvinvointitaidot. Pitäisi hoitaa terveyttä, niin ei tarvitsisi hoitaa useimmiten sairautta. Puhumattakaan siitä kuinka paljon työelämän tehokkuutta sosio-emotionaaliset taidot joka tapauksessa edistäisivät.
Hinta jälkihoitoiselle yhteiskunnalle on mielenterveyden näkökulmasta vuodessa 5 miljardia euroa. Sen sijaan jokainen mielenterveystyöhön sijoitettu euro maksaisi itsensä nelinkertaisena takaisin. Sana mielenterveys on ajassa useimmille vaarallinen, sillä siihen liittyy niin paljon häpeää. On kuitenkin aika jo hyväksyä se, että meillä on mieli, niin kuin meillä on kehommekin.

Nämä mielen ja kehon tasapainoa ylläpitävät taidot ovat niitä taitoja, joilla elämänhallinnan lisäksi on mahdollisuus säädellä stressiä, tunnistaa ja toimia arvojen ja vahvuuksien mukaan, kehittää ja syventää itsetuntoa, muodostaa ystävyyssuhteita, lieventää emotionaalista ja psykologista kärsimystä. Tunne-, tietoisuus- ja sosiaalisten taitojen oppimiselle, sosio-emotionaaliselle valmentamiselle on perustellusti ja tutkitusti tarvetta, puhumattakaan sen hyödyistä oppimiselle yleensä.

Tätä kokonaisuutta ihmisessä voidaan toden totta kehittää, opettaa ja valmentaa jo hyvin varhaisella iällä. Itsesäätelyn, oman toiminnan ohjauksen ja yhteistoiminnallisuuden taidot ovat hyvinvoinnin perusta. Tälläkin hetkellä erilaiset yritykset, yhteisöt ja organisaatiot maksavat yksinkertaisista, hieman näistä perustaidoista muunnelluista valmennuskeinoista kehittääkseen ja tehostaakseen vuorovaikutusta, osaamista ja tulosta.

Työelämän vaatimukset kasvavat. Noin 750 000 suomalaista syö jo nyt mielialalääkkeitä. Lasten ja nuorten psyykkinen pahoinvointi on lisääntynyt. Ilman sosio-emotionaalisten taitojen opettamista lapselle ja nuorelle ei jää muita vaihtoehtoja kuin sukeltaa vaativan ja suorituskeskeisen yhteiskunnan rattaisiin. Vanhemmat ovat samassa paineessa itsekin. Eikä vanhemmilta ei tule odottaa lapsilleen muuta kuin välittämistä ja läsnäoloa; siksi koulujen tehtävänä on yhä kasvavassa määrin uudistua myös ihmiskäsityksen osalta. Tämä tarkoittaa sitä, että uudistus näkyy myös käytännön tasolla, ei pelkästään opetussuunnitelmassa.

Me olemme kokonaisvaltaisia ihmisiä. Kuinka yhä tässä maailman ajassa voimme olettaa, että ihmisen kasvun ja kehityksen turvaksi ei olisi enemmän tehtävissä?

Tarjolla on olemassa runsaasti ammattitaitoa, työkaluja, menetelmiä kokonaisvaltaisen kehittymisen ja kasvun tueksi.

Jokaisella meillä on mielemme ja kehomme. Niin myös lapsilla, jotka kulkevat kohti yhä vaativampaa maailmaa.

Opettajat, kasvattajat, päättäjät. Teidän vastuullenne jää lapsen ja nuoren tulevaisuuden hyvinvointitaidot. Mitä olette heille opettaneet? Mitä pidätte oppimisessa ja opetuksessa tärkeänä? Miten suhteutatte vastauksenne vallitseviin ja mainittuihin tilastoihin?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän MarkusNorrgran kuva
Markus Norrgran

Hyvä kirjoitus asiasta. Suomessahan on muunmuassa terveiden vuosien aika huomattavan alhainen Eurooppalaiseen tasoon verrattuna, kun otetaan huomioon koko elinajanodote ja terveyspalveluiden laatu kokonaisuutena.
http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/...

Siitä näkee hyvin, että terveiden vuosien määrä alittaa selvästi vaikkapa työuran keston.

Yhtenä syynä pidetään nimenomaan huonoa yhteisöllisyyttä ja vähäisiä sosiaalisen kanssakäymisen taitoja. Tähän päälle vielä Suomalaisten huono itsetunto ja vanhemman sukupolven arvostaessa erityisesti hiljaista ja kuuliaista puurtajaa. Se näkyy yhä kulttuurissa.

Olen aina inhonnut kulttuuristen muutosten huudattamista, mutta olisi erityisen hienoa jos kouluympäristössä ja vapaa-ajan tarjonnassa pystyttäisiin antamaan lapsille ja nuorille mahdollisuuksia kehittää sosiaalisia ja yhteisöllisiä taitojaan. Sen kansanterveydelliset merkitykset ovat kuitenkin suuret.

Toivottavasti asiasi tulee kuulluksi!

Käyttäjän JoonasMiettinen kuva
Joonas Miettinen

Kiitos, Markus.

Suomessa on vielä kova huuto PISA-tulosten perään, vaikka muualla maailmassa on alettu havahtua mm. tunne-, sekä tietoisuustaitojen harjoitteluun. Lasten kyky empatiaan on vähentynyt, eikä tietopainotteinen opetus ja digitalisaatio ainakaan edistä asiaa.

Toivottavasti ihmiset havahtuvat hiljalleen näkemään ihmisen laajempana kokonaisuutena.

http://yle.fi/uutiset/3-7909674

Toimituksen poiminnat